Talvella 1902 nainen nimeltä Mary Anderson matkusti New Yorkiin ja huomasi, että huono sää tekiajohyvin hidas.Niinpä hän veti esiin muistikirjansa ja piirsi luonnoksen: akuminen pyyhinulkopuolellatuulilasi, yhdistetty auton sisällä olevaan vipuun.
Anderson patentoi keksintönsä seuraavana vuonna, mutta harvoilla ihmisillä oli siihen aikaan autoja, joten hänen keksintönsä ei herättänyt suurta kiinnostusta.Vuosikymmen myöhemmin, kun Henry Fordin Model T toi autot valtavirtaan, Andersonin "ikkunanpesuaine” unohtui.
Sitten John Oishei yritti uudelleen.Oishei löysi paikallisesti tuotetun käsikäyttöisenauton pyyhinnimeltä Rain Rubber. Tuolloin tuulilasi oli jaettu ylä- ja alaosaan, jasade kumialiukuu pitkin kahden lasinpalan välistä rakoa. Sitten hän perusti yrityksen mainostaakseen sitä.
Vaikka laite vaati kuljettajaa käsittelemään sadesiliimaa toisella kädellä ja ohjauspyörää toisella, siitä tuli nopeasti amerikkalaisten autojen vakiovaruste.Oishei yritys, lopulta nimeltään Trico, hallitsi pianpyyhkimen sulkamarkkinoida.
Vuosien varrella,pyyhkimeton keksitty uudestaan ja uudestaan vastauksena tuulilasin suunnittelun muutoksiin. Mutta peruskonsepti on edelleen se, mitä Anderson luonnosteli New Yorkin raitiovaunussa vuonna 1902.
Kuten eräs varhainen tuulilasinpyyhkimiä koskeva mainos sanoi: "Selkeä visioehkäisee onnettomuuksia ja tekeeajo helpompaa.”
Postitusaika: 10.11.2023